Kamalinta tässä suhteessa on se, että mieheni pyrkii loukkaamaan minua tahallisesti. Ymmärrän, että joskus voi hermostua ja sanoa sellaista mitä katuu myöhemmin. Mieheni tekee sitä kuitenkin joka kerta hermotuessaan ja jatkaa vielä senkin jälkeen, kun saa minut itkemään. Hän sanoo itsekin, että se on opittu tapa.

Viimeksi riita alkoi kotitöistä, joita teimme yhdessä siten, että molemmilla oli omat työnsä. Lopputuloksena oli se, että hän jätti kaikki hommat minun tehtäväkseni, häipyi paikalta ja niisti mennessään kunnon räkäklöntit keittiön käsipyyhkeeseen. Hän poistui itse mököttämään vaatehuoneeseen. Minä itkin ja tein kotitöitä. Riita jatkui sanallisena tappeluna vielä useamman tunnin ajan.

Tällaisten riitojen jälkeen ajatukseni pyörivät usean päivän ajan vain siinä mitä edellisen riidan aikana tapahtui. Minun täytyy käsitellä asia ja päästä siitä yli, jotta voin jatkaa elämääni. Haluan myös, että mieheni ymmärtää miten pajon hän on minua loukannut ja sitä kautta haluaisin hänen lopettavan tuhoisan käytöksensä.

Usein kysyn mieheltäni, että tarkoittiko hän todella sitä kun sanoi minua rumaksi tai muuta vastaavaa. Rauhallisena hän perustelee, että kiukkuisena tulee sanottua sellaista, mitä ei tarkoita. Hän kokee nämä keskustelut kuluttavana.
Haluan myös kertoa miltä tuntui, kun hän niisti pyyhkeeseen ja jätti minut tekemään kaiken yksin. Haluan kertoa miten tunsin itseni hylätyksi, kun hän ei välittänyt itkustani eikä halannut.

 
Mieheni mielestä loukkaan ja itketän häntä tahallani, kun sanon näitä asioita. Hän suuttui minulle ja huusi, että olen saanut hänet jo monta kertaa tänään itkemään, kun olen kerrannut sitä mitä hän on tehyt. Hänen mielestäni minä siis haluan tahallani satuttaa häntä. Surkuhupaisaa.